Rasituksen ja stressin vaikutus koiran ruokintaan

Koiria käytetään nyky-yhteiskunnassa moniin eri tehtäviin: opas- tai avustajakoirina, rekikoirina arktisissa oloissa ja kilpailuissa, paimen- ja metsästyskoirina, harrastuskoirina, seurakoirina sekä virka- ja huumekoirina poliisin ja muiden viranomaisten palveluksessa. Työn laatu määrittelee tällöin koiran harjoittelun, liikunnan määrän ja päivittäiset rutiinit.


Kestävyyslajit

Käyttökoiran energian tarve riippuu suoritettavan tehtävän rasittavuudesta ja kestosta samoin kuin ympäristön asettamista vaatimuksista. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kun työ suoritetaan huoneenlämmössä energiantarve kasvaa 1,5-2,5 kertaiseksi normaalitilanteeseen verrattuna. Kylmissä oloissa energian tarve voi nousta tästäkin jopa yli 50%.

Yleisen käsityksen mukaan kaikista käyttö- ja urheilukoirista suurin energian tarve on kylmissä oloissa toimivilla rekikoirilla. Mutta on myös muita pitkällä aikavälillä suoritettavia tehtäviä, kuten lampaiden paimentaminen, avustajakoirana toimiminen tai huumeiden/räjähdysaineiden etsintä, jotka nostavat energian tarvetta. Työkoirien ravinnon tarvetta arvioitaessa on tärkeää huomioida tarkoin rasituksen määrä ja jaksotus.

Kaikki kaupalliset koiran täysravinnot, jotka on erityisesti suunniteltu aktiivikoirille, ovat energiapitoisia ja erityisen maittavia. Jos tällaista ruokaa annetaan liikaa tai syötetään koiralle, jonka kulutus ei ole riittävää ruoan laatuun nähden, on seurauksena mitä todennäköisimmin kunnon heikkeneminen ja painon nousu.

Kestävyyslajien rasitus eroaa suuresti pikalajeista, kuten esimerkiksi ratajuoksu. Vinttikoirat juoksevat lyhyitä matkoja huippuvauhtia, kun taas rekikoirat taittavat pitkiä taipaleita tasaisella matkanopeudella. Lyhyiden sprinttien vaatima energia syntyy pääasiassa ilman happea tapahtuvan aineenvaihdunnan kautta (anaerobinen harjoittelu), kun taas pitkäaikainen rasitus hyödyntää happea vaativaa aineenvaihdunta (aerobinen harjoittelu).

Pitkäaikaisrasitukseen käytettyjen lihasten tutkimus antaa tietoa myös tarvittavista energian lähteistä. Koiran tukirangan lihaksisto käsittää kolmentyyppisiä lihassyitä: tyyppi I (hitaasti supistuvat) ja tyypit IIa ja IIb (nopeasti supistuvat). Hitaasti supistuvat käyttävät energialähteinä rasvahappoja ja glukoosia ja ne ovat ilmeisesti tärkeitä kestävyyssuorituksissa.

Vaikka kyseisiä lihassyitä on kaikissa tukirangan lihaksissa, niiden lukumäärä on vallitseva koiran painovoimaa vastaan toimivissa lihaksissa, kuten esim. hauislihaksessa (M. triceps) ja reisilihaksessa  (M. quadriceps). Yleisesti ottaen kestävyysurheilijoilla on suurempi määrä hyvin kehittyneitä, hitaasti supistuvia lihassyitä kun taas pikajuoksijoilla on suhteessa enemmän nopeasti supistuvia lihassyitä.

Valitsemalla sopiva ravinto voidaan edistää lajiharjoittelun vaatimien lihasryhmien kehitystä tarjoamalla juuri niiden vaatima optimaalinen ravinnekoostumus.

Ihmisiin kohdistunut tutkimus on osoittanut kuinka tärkeä rajoittava tekijä kestävyyslajeissa on rasituksen kohteeksi joutuvien lihasten sisältämä glykogeenin (hiilihydraatin) määrä ja että väsymyksen ja lihasten glykogeenikulutuksen välillä on selvä yhteys.

Lisäksi on todistettu, että rasituksen kohteeksi joutuvien lihasten parantunut rasvahappoaineenvaihdunta edistää selvästi kestävyyttä. Parempi rasvahappoaineenvaihdunta säästää lihasglykogeeneja, jolloin glykoosivarasto kestää kauemmin ja väsymys ilmenee myöhemmin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että korkean rasvapitoisuuden ja matalan hiilihydraattipitoisuuden omaavan ravinnon nauttiminen nostaa lihastoiminnan vaatimaa rasvahappojen kulutusta. Pitkäaikaistutkimusten mukaan tämäntyyppiseen ravitsemukseen siirtyminen usean viikon ylimenokauden kautta paransi kestävyyttä, yleensä pysyvästi.

Näyttäisi siis siltä, että on olemassa kaksi ravitsemusstrategiaa, kun tavoitellaan kestävyyttä ja halutaan siirtää väsymyksen oireita: ravinto jolla kasvatetaan lihasten glykogeenivarastoja ja ravinto jolla lisätään rasituksen kohteena olevien lihasten kykyä hyödyntää rasvahappoja.

Pitkäaikaisrasituksessa koira saa energiatarpeestaan noin 70-90% rasvahappoaineenvaihdunnasta ja vain vähäisen osan hiilihydraateista. Kenttäkokeet osoittavat myös, että fyysisen rasituksen alla kyky käyttää rasvahappoja energian lähteinä on tärkeämpi kuin hiilihydraattien hyödyntäminen.

Rasva näyttäisi olevan työkoirille tärkeä osa ravintoa. On todistettu, että energiapitoisuus ja sulavuus ovat ne ravinnon kaksi tärkeintä ominaisuutta, jotka vaikuttavat työkoiran suoritukseen. Todennäköisesti hiilihydraateista on suorituskoirille etua, jotta taattaisiin lihasten normaali toiminta. Hiilihydraattien tulee kuitenkin kyseisissä koiran täysravinnoissa olla erittäin helposti sulavassa muodossa eikä ravinnon rasvapitoisuus saa kärsiä.

On väitetty, että proteiinipitoiset koiran täysravinnot sopivat myös työkoirille. Ei kuitenkaan ole voitu käytännössä todistaa, että korkea proteiinipitoisuus edistäisi suorituskykyä. Toistaiseksi ei ole mitään todisteita siitä, että työkäytössä olevat koirat tarvitsisivat suhteessa enemmän proteiinia verrattuna normaalirasituksessa oleviin koiriin.

Ravinnon määrää tärkeämpää on huolehtia siitä, että koira saa rasituksen aikana riittävästi raikasta vettä. Nestehukkaa aiheuttaa koiralla lähinnä hengitys ja jonkin verran myös hikoilu. Nestehukka voi ruumiillisessa rasituksessa nousta jopa 10-20 kertaiseksi. Siksi on tärkeää, että koira erityisesti raskaassa työssä saa raikasta vettä tarpeeksi usein. Jopa vähäinen nestevajaus voi johtaa heikentyneeseen suoritukseen, voimattomuuteen ja lämpöhalvaukseen. Siksi koiralle tulisi pitkän työrupeaman aikana tarjota usein pieniä määriä raikasta vettä.

Koirat tulisi ruokkia kontrolloidusti, jotta kouluttaja voi tarkoin määritellä ruokinnan ajankohdan ja ravinnon määrän. Työkoiran tulisi saada pääateriansa työsuorituksen päättyessä, näin ruoan sulamiselle jää tarpeeksi aikaa. Suositeltavaa olisi tarjota koiralle vähintään kahdesta kolmeen ateriaa päivässä ja 1,5-2 tuntia ennen kestävyyssuoritusta ja ennen pitkää työrupeamaa tulisi lisäksi tarjota koiralle kevyt ateria (kourallinen).

Koska koiran elimistö kestävyyssuorituksen aikana lähinnä polttaa rasvoja, ei hiilihydraattipitoisia välipaloja voida suositella. Jos koira on tottunut rasvapitoiseen aktiivikoiralle tarkoitettuun ruokaan, on rasva- ja proteiinipitoinen välipala parempi vaihtoehto pitkän työsuorituksen aikana. Pitkällä tähtäimellä pienet välipalat kestävyyssuorituksen aikana parantavat koiran suorituskykyä.


Käytännön ruokintavinkkejä: Kestävyyslajit

- Ravinnon tulee olla helposti sulavaa ja energiapitoista.
- Koiralle tulee aina varata puhdasta, raikasta vettä.
- Ruoki koirasi ainakin kahdesti päivässä, tarkkaile ruoan määrää.
- Tarjoa päivän pääateria päivittäisen treenijakson päätyttyä.
- Anna koiralle pieni välipala (kourallinen) 1,5-2 tuntia ennen treeniä tai kestävyyssuoritusta.
- Syötä koirallesi pieniä välipaloja pitkän työrupeaman aikana.


Stressi

Työkoirat joutuvat alttiiksi monille stressitekijöille, kuten raskas ruumiillinen työ, äärimmäiset sääolot ja psyykkinen rasitus. Toistuva mutta sietokyvyn puitteissa pysyvä stressi on olennainen osa koulutusta ja suoritustason nostamiseen tähtäävää harjoittelua. Mutta jos stressi kasvaa liian suureksi, voi suoritustaso laskea sen seurauksena. Voimakas stressi ilmenee koiralla apatiana, masennuksena, ruokahaluttomuutena ja puutteellisena yhteistyöhaluna. Myös ripuli ja nestevajaus, rasituksesta johtuva lihaskipu, verenvuoto paksusuolessa ja vähäverisyys saattavat johtua stressistä.

Ulkoiset tekijät, kuten valmennusohjelma, elinolosuhteet, lämpötila ja ilmankosteus sekä käytetyt koulutusmenetelmät vaikuttavat voimakkaasti siihen, kuinka voimakasta stressiä ne aiheuttavat koirassa. Sisäisiä stressitekijöitä taas ovat temperamentti, ikä, fyysiset ominaisuudet ja ravitsemustila.

Oikeanlainen ruokinta on äärimmäisen tärkeää kovassa rasituksessa olevalle koiralle, mutta sillä ei koskaan voida paikata niitä haitallisia vaikutuksia jotka ovat seurausta huonosta koulutuksesta tai puutteellisesta huolenpidosta. Kovan stressin alaisina työskentelevien koirien ravinnossa tärkeintä on energiapitoisuus ja sulavuus.

Yhteenvetona edellä esitetystä voidaan sanoa, että koiran päivittäisen aktiviteetin lisäämisen myötä sen energiantarve kasvaa. Osittain kyse on siitä, että kasvanut liikunta nostaa kulutettujen kalorien määrää, mutta aivan yhtä tärkeää on huomioida ne pitkän aikavälin kokonaisvaltaiset vaikutukset, jotka säännöllisellä harjoittelulla on elopainoon ja lihaksistoon. Säännöllinen fyysinen rasitus muuttaa lihasmassan ja rasvakudoksen keskinäistä suhdetta lihasmassan hyväksi. Kun lihasmassan osuus kasvaa, myös energian kulutus lepotilassa nousee (aineenvaihdunta tehostuu). Mikä tahansa lisääntynyt aktiviteetti ei siis pelkästään nosta kulutusta, vaan pitkällä tähtäimellä se myös kasvattaa lihasmassan osuutta ja parantaa aineenvaihduntaa myös lepotilassa.